Tähän haluan kirjoittaa joitain pöytälaatikko kirjoituksia luettavaksi niille, jotka tahtovat lukea. Varoitan etukäteen, että kirjoitukset saattavat olla ahdistavia.
 
"Tyhjiä maalauksia, tyhjiä sanoja,kateettomia lupauksia, muotokuvia ilman kasvoja.
Maa auki,tavarat levällään tuulessa.
ja joku etsii vieläkin onnea."
 
 
"Katson metsää ,joka tummuu auringon viimeisten säteiden jättäessä maailmaa,huokaan.
Kyyneleet kohoavat silmiin, näky on kaunis ja samalla haikea.
Käännyn pois ja kävelen kohti tummunutta pihapiiriä.
Iltakasteiselle nurmelle jään makaamaan ja päätän, huomenna olen vahvempi."
 
 
"Talvella, alastomana, keskellä valkeutta.
Kadut täynnä suolaa, joka on saanut naiset kyynelehtimään.
Liikkumaton ihminen, alastoman, keskellä valkeutta,
Paljaana ihmisten katseille, kysymyksille, arvostelulle,
Eikä kukaan vilkaise toista kertaa."
 
 
"Anna minun olla hetki hiljaa paikassa,
jossa sade suutelee maata, missä rakkaus on vetänyt viimeisen tuskaisen hengenvetonsa.
Hiljaisista kuiskauksista, tuhansista tyhjyyksistä, lähden haparoiden rakentamaan siltaa."
 
 
"Itkemätön itku kirkuu sisälläni,
tekemättömät asiat maalaavat kauhukuvia kerrostalojen rappukäytäviin.
Aion katua kaikkia tekojani ja
tekemättä jättämiäsi tekoja. Kadun puolestasi, jotta sinä voisit hymyillä ja jättää minut."
 
 
"Kun pimeimpänä hetkenä yöllä säpsähdät hereille ilman näkyvää syytä,
kuuntele, avaa verhoa ja katso ulos pimeää maailmaa,
joka on yhtä kaukana illan hämärästä, kuin aamunsarastuksestakin.
Tunnet kylmätväreet, jotka risteilevät selässäsi puistatukseen asti.
Tunnet kuin olisit yksin hereillä koko maailmassa, mutta kuin silti joku tarkkailisi sinua.
Yhtäkkiä nousee pieni tuulenvire,
yön tuoksu tuntuu voimakkaammalta ja samalla tunne että joku tarkkailee, voimistuu sietämättömäksi."
 
"Tule,tule katsomaan, mitä olenkaan tehnyt,
minne minun tieni onkaan vienyt. Katso ja kauhistele, niin muutkin tekevät.
pelti on puhki ruostunut,strassikivet putoilleet,hopea tummunut.
Kauhistele muiden mukana,
en minä muutakaan odottanut."