"Ei se ole minun keksintöni alunperin kirjoittaa siitä, kuinka ääneen lukeminen voi tehdä asioista eläviä..Olen joskus varmasti lukenut sen ajatuksen jostain, joka on jo kauan sitten minulta unohtunut..

Onhan siinä logiikkaakin, ajatteles..samalla tavalla kun ääneen lausutut ajatukset tulevat todemmiksi, miksi ei myös ääneen luettu teksti. Se ei enää ole vain musteisia merkkejä paperilla, vaan se saa äänen, se saa lausutun muodon, josta se voi koota itselleen olevan hahmon. Aika jännä ajatus..ehkä myös pelottava? Toisaalta, eikö ihan yhtä pelottavaa ole sekin, kun jotkit synkät ajatukset sanotaan ääneen, kun ne alkavat elämään..Mitään sanottua ei voi enää purkaa, sitä ei voi enää vangita takaisin päähän, eikä sitä voi enää pakottaa kirjansivuille musteeseenkaan. Kun se on lausuttu ääneen se on vapautettu, niinkuin lampunhenki, jolle toivot itse vapaasta tahdostasi vapauden. Se alkaa elämään omaa elämää, riippumatta siitä mitä ääneen lausuja toivoo, tai haluaa sen tekevän. Olet vapauttanut sen ja uudelleen sitä ei voi enää kahlita."